torstai 2. heinäkuuta 2015

Kahden asunnon haikeanihanassa loukussa

Juhannusruusut kukkivat uskomattoman runsaasti, mutta lyhyen aikaa. Tänä vuonna, kuten usein aiemminkin, se meni meiltä melkein ohitse, koska olimme mökillä. 

Sekä kotimme, että mökkimme ovat vetovoimaisimmillaan juuri kesällä. Ja kahdessa paikassahan ei voi yhtä aikaa olla. Se tosiasia synnyttää välillä hieman haikeita tunnelmia. 


Yksi asia on kuitenkin selvä: Juhannus kuuluu viettää mökillä. Postaus tämänkesäisestä juhannuksenvietostamme löytyy täältä.


Kuten jo aiemmin kerroinkin, rannan uudehko alppiruusupuutarha tuotti iloisen yllätyksen. Koko kesäkuun jatkunut kukinta jakaantui kahteen osaan. Ensin kukkivat kaikki punaiset ja valkoiset rhodot ja heti niiden jälkeen kaikki violetit. Maisema muuttui ihmeesti tuon värinvaihdoksen seurauksena, ihan kuin kukkaan olisivat puhjenneet kokonaan uudet kasvit.


Alppiruusujen takana ihanat iirikset, joita haluaisin rantaan paljon lisää


Myös hopeahärkki jaksaa ilahduttaa. Sen lehdet jo itsessään ovat riittävän koristeelliset, mutta lisäksi se on kukkinut runsaasti jo kohta kuukauden ja näyttää todella kauniilta kivipenkereen päällä. Pitäisi selvittää, kuinka sitä saa itse lisättyä. Meidän paahteisella ja kuivahkolla etelärinnepihallamme olisi monia hyvä istutuspaikkoja noin upealle kasville.


Kasvimaan kehkeytyminen on oleellisesti hidastunut johtuen juuri edellä mainitusta kahden asunnon loukusta. Kaikki kasvulaatikot on nyt kuitenkin rakennettu ja meidän pitäisi saada loputkin käytävätiilet ensi viikon alkuun mennessä. Olemme käyttäneet Tiilerin käsinlyötyjä Ruukintiiliä. Ne muistuttavat erehdyttävästi vanhoja savitiiliä, joita ensin yritimme metsästää, tuloksetta.

Mikäli pihallemme vielä joskus saadaan haaveilemani kasvihuone, myös sen kivijalassa tultaneen käyttämään samaisia luonnollisen eläväpintaisia Ruukintiiliä.


Toivomme, että jossain vaiheessa pääsemme kasvimaan ansiosta omavaraistalouteen salaattivihannesten ja yrttien suhteen, niistä kun muodostuu kesällä ruokavaliomme runko. Vaihtelu kuitenkin virkisti oikein mukavasti, kun pääsimme maistamaan tyttären valmistamaa avokadopastaa. Nam - eipä turhaan ole herkun maineessa!


Lokoisia lomapäiviä!