Pääsiäisyön ateria

Käytännön syistä meillä kokoonnuttiin pääsiäisyön aterialle jo illansuussa

 

Pääsiäismenumme jatkui Hesarin ruokatorstai-ohjeilla. Mies valmisti todella herkullisen vuohenjuusto-perunagratiinin

Karitsan paahtopaisti maustettiin oliivi-yrttitahnalla

Timjamikastike

Pääsiäsaterian jälkiruuaksi tytär valmisti ihanaa jogurttipannacottaa passionhedelmän kera

Minun lapsuudessani äiti piilotteli pääsiäissunnuntain vastaisena yönä suklaamunia sinne tänne itse kunkin vaatteisiin ja tavaroihin. aamulla niitä sitten hartaasti etsittiin. Jos myöhemmin, aikuisena, satuin olemaan kotipuolessa käymässä pääsiäisenaikaan, vähintään yksi muna löytyi edelleen pääsiäisunnuntain aamuna vaikkapa sukasta, tai kengästä. Äiti ei unohtanut.

Omassa perheessäni on ollut  sellainen perinne, että pääsiäiskukko munii pääsiäisyönä suklaamunia lapsille, mikäli he ovat illalla ennen nukkumaan menoaan valmistaneet kukolle hienon pesän, sellaisen, että kukon tekee mieli siihen munia. Kaikenkirjavia kukonpesiä onkin aina tähän asti löytynyt lasten huoneiden liepeiltä, ja aina on myös kukko ne löytänyt. 

Niin tänäkin pääsiäisenä, vaikka lapset alkavat vanhimmasta päästä olla jo melko isoja. Ehkäpä tämäkin perinne jatkuu niin kauan kuin on yhteisiä pääsiäisiä...

 Pääsiäisunnuntain päiväkahvilla oli kulitsan ja pashan vuoro

Sahrami antaa kulitsalle kauniin keltaisen värin

Hyvää pääsiäissunnuntaita!

Pääsiäisen viettoa

Värivalot päätyivät lopulta sisääntulokuistin pääsiäiskoristukseksi, jonne ne hyvin sopivatkin

Kiirastorstaina kuunneltiin Matteus-passiota ja tehtiin pääsiäisvalmisteluita

Ei pääsiäistä ilman pashaa. Kulitsan teen vasta  ihan viime tipassa, niin että se saadaan uuninlämpöisenä juhlapöytään.

Myös ihanat lusikkaleivät kuuluvat meidän pääsiäispöytään

Työkaverini kertoi kiinnostavia juttuja lapsuutensa pääsiäisperinteistä. Heillä maalaistalossa esimerkiksi tehtiin mämmi aina itse, ja hyvää oli. Munien pintaan värjättiin riisikuvioita. Olisipa ollut tosi hauskaa valmistaa meillekin kotitekoista mämmiä, mutta valmistaminen kestää monta päivää enkä siis enää tänä pääsiäisenä ehtinyt. Ensi vuonna sitten. 

Mutta munia kokeilin värjätä siten, että kastelin ne ensin vesihanan alla, pyörittelin sitten riisiryyneissä ja käärin lopuksi nailonsukkaan. Sen jälkeen keitin munat sipulinkuorilla värjätyssä vedessä. Sukka oli kuitenkin harmillisesti liian löyhäkudoksinen, eikä kovin moni riisinjyvänen pysynyt koko kiehutuksen aikaa munankyljessä kiinni, niin kuin pitäisi. 

Tarvittaisiin periksiantamaton puuvillakangas, joka kiedottaisiin munan ympärille vaikkapa rautalangalla, niin että riisikerros pysyisi tiukasti paikoillaan. Mutta jotain käsitystä riisikuvioinnista kuitenkin sain.

Sipulinkuorivärjäyksen lisäksi kokeilin, millainen väri tulisi punajuurenkuorivedessä. Vaikka vesi kattilassa oli voimakkaan lilanpunaista, niin munista tuli pellavanharmaita.

Pitkäperjantaina, päivää ennen varsinaista pääsiäisyön ateriaa, virittäydyimme tunnelmaan kevyen punajuuri-kasviskeiton ja karitsankarettein myötä.  Punajuurikeiton ohje löytyi Hesarin ruokatorstai-sivuilta reilu viikko sitten.

Keittoa haudutettiin kauan 

Keiton seurana keitettyä munaa ja smetanaa

Jälkiruuaksi kahvia, lusikkaleipiä ja pashaa

Iltayöstä käytiin vielä koko perheellä kuuntelemassa keskiaikaisessa kirkossa seitsemän Dietrich Buxtehuden Membra Jesu Nostri-kantaattia   

Charles

Iski yllättäen niin kova himo saada pääsiäisenajaksi kotiin Marimekon Charles-kangasta, että jouduin ostamaan listahintaista Marimekkoa. Ja onhan se aika kallista: 37 euroa metri. Mutta kangas on ihana ja tänä keväänä meille ainoa oikea! 

Tämän jälkeen palaan taas kokemuksesta viisastuneena ruotuun eli penkomaan huolellisesti ja ennen kaikkea tulevaa ennakoiden Marimekon alemyynnit.

Ompelin Charlesin kaveriksi muutamia kevättyynyjä kaapista löytyneistä Marimekon jämäpaloista. 

Kannatti muuten käydä kirppiksellä. Löysin kauniin munanmuotoisen teräsvadin. Sen on kuin tehty pääsiäisastiaksi. Sopii hyvin kynttilöidenkin alle, mutta ajattelin myös tarjoilla siitä pashaa ensi viikonloppuna.

Sunnuntai-aamu ja pitkät kahvit...

Myös hiukan pidemmät aamu-unet. Johtuukohan keväästä, mutta silmät kaipaavat nyt vahvoja värejä.

Kiinanruusu osallistuu väritalkoisiin. Huomasin kasvia siirtäessäni, että sen auringonpuoleinen kylki on täyttynyt nupuista.  Vaikka ulkona on edelleen pakkasta, selvästi mennään kohti kesää. Ja kukkia.

Hyvää hiljaista viikkoa!